Veljeni soitti eilen, oli mukava kuulla kuulumisia ja nähdä valokuvia. Joku nyt ihmettelee, että miten. Skypen kautta siis ja webbikameralla.

Sunnuntaina pistäydyin äidilläni ja siellä oli siskon lapset hoidossa hetkisen. Erityisesti siskon 3v tyttö on ihan fanina minuun ja oli hassua taas, kun neito heräsi päiväuniltaan ja otin sylkkyyn, niin neito kysyi heti, että tulitko sie **** hakemaan miut ? Ja samalla hymy oli ehkä maailman levein. Ihan vanhaa sydäntä lämmittää tuollainen   Lasten tykkääminen on jotenkin niin aitoa. Joko tykätään tai ei. Kyseinen neito on kyllä ihan minunkin suosikkini, että tunne fanituksesta on molemminpuolinen   Ja hei... mä en edes oikeen välitä pienistä lapsista, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Tuon ikäiset, kuten myös veljeni tyttö 4v on ihan hirmuisen hurmaavia ja niiden jutut saa mullekin hymyn kasvoille. Ihanat muruset

Olen vähän (paljon) pihalla. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, etten tiedä mitä mulle kuuluu. Toisina päivinä ihan hyvää ja samaan syssyyn ihan helvetin huonoa.

Eipä siis ole ihmekään, että jotkut ihmiset eivät ole kauheasti pitäneet yhteyttä. Varmaan he ovat pohjimmiltaan itämaista sukua, siellähän uskotaan, että huono onni tarttuu. Hetkellisesti pahoina hetkinä mietin välillä, että tarttuisikin. Voi kuinka pikkumaista.

Enimmäkseen päivät soljuvat vaan sormien lävitse ja teen niitä arkisia asioita mitä muulloinkin. Pesen pyykkiä, kokkaan, käyn välillä töissä ja ihmettelen mikäs päivä tänään on, sillä kun ei ole niin väliä.

Täällä nää kirjainvahvistukset on välillä ihan kauheita. Niistä ei meinaa saada selvää ja SILTI ne ei oikeesti edes toimi toivotusti. Tänäänkin jouduin poistamaan 7kpl roskaposteja kommenteista.

En ymmärrä miten ne edes pääsee läpi ? Ihan silkkaa mainospostia, englanniksi aina.

Vuodatus voisi vähän parantaa asioita !

Jos mulla olisi sydän, kaipaisin sinua
Revin sen irti kun tiedän, se ei tarvitse minua
Jos mulla olisi sydän, huutaisin sinua
Jos mulla olisi sydän, kuolisin tähän

"Siis beibe tuu jo takaisin, oon ikävästä sekaisin. Mun lähelle sut mä tarvitsen ja mitään muuta mä pyydä en."

-Chisu-

No niin, vihdoin.

Eli Paulalle lähettämäni pieni 200 000:s kävijän yllätys on nyt perillä. Yllätys siinä ei ollut se, että itse en saanut odotetussa aikataulussa lähetettyä sitä. Olen valitettavasti nykyään tosi huono näisä asioissa. Asiat vaan seisoo.

Paula ilmoittautui siis sähköpostiini ja lähetin hänelle puutarhapäiväkirjan (onneksi hän osoittautui puutarha-ihmiseksi), sydäntikkarin ja tuoksuvia söpöjä Hello Kitty nenäliinoja. Pari viimeistä oli avuksi synkkiin päivityksiin tai yleiseen harmitukseen.

Ystävä muruseni otti minusta kuvan käypäisessä puserossani, niin totesin, että vaikka kuinka maalliselta tuntuukin, niin huolimatta syksyllä itsestään tapahtuneesta kaventumisesta lisää täytyy nyt näköjään alkaa toteuttamaan. ja ihan pronto.

Eilen yhtäkkiä ex tempore, hyvä ystäväni päätti tulla istumaan iltaa. Se olikin hyvä idea ja ilta venähti aamuyön tunneille. Käytiin läpi monet tärkeät asiat, kuten terassikauden avajaiset, koirat ja kissat, työasiat ja exät ja nyksät.

Tänään käytiin sitten vielä avaamassa satamassa terassikausi, bongailtiin miehiä, mahapystyisiä naisia, koiria ja rakastuneita pareja ja ostettiin hymyilevältä itämaiselta tytöltä parit kesähepeneet sovittamatta. Kotona sitten todettiin, että ovat ihan perfetto :)

Näitä vaan vielä tulee. Lähikaupassa eräs tuttu, jota en ole nähnyt livenä kesän jälkeen yllätti minut totaalisesti. En huomannut, että hän oli kassalla jo pakkailemassa ja maksamassa, kun menin lunastamaan pullonpalautuskuittia.

Tilanne tuli ihan puun takaa, enkä päässyt pakenemaan paikalta. Kassapojan edessä hän tuli heti halaamaan minua. Ei sanonut sanaakaan sen jälkeen, vaan alkoi maksaa ostoksiaan kortilla.

Olin toiveikas. Toisin kävi, tietysti hänen piti siinä sitten kysyä miten jaksan. No, miten sitä nyt jaksaa ? Sanonko, että huonosti vai oikein hyvin ? Kumpikaan vastaus ei tee kysyjää onnelliseksi.

Pienen mietinnän jälkeen sanoin, että milloin mitenkin.

Sain pullorahat ja pakenin kärryineni kauemmas. Se tunne, kun raastat kärrystä ostoksia kaikkine isoine vessapaperipakkauksineen  ja toivot, että pakkaaja ei saa sinua kiinni parkkipaikalla.

Auringonpaiste ei tänäänkään ulottunut jokaiseen kotiin. Mieleni on suruinen ja lähetän energiaa, sen verran kuin minulta ikinä irtoaa teille varjoisten seinien kodit. En voi luvata parempaa vuotta, ehkä korkeintaan pieniä vähemmän kipuisia hetkiä, pikkuhiljaa.

Moni on tässä matkan varrella kiittänyt kirjoituksiani realistisiksi ja sellaisiksi, jotka saavat toisetkin tuntemaan, elämään mukana. Usein se ei varmasti ainakaan hymyilytä, vaikka niitäkin hetkiä on ja onneksi näyttää siltä, että vähän useamminkin.

Oli kuitenkin mukava, kun jaksoitte laittaa kommentteja syopa.vuodatus.net/blog/3207392/kuulumisia/ kirjoitukseen, kiitos siitä. Meitä näköjään täällä blogimaailmassa roikkuu monenlaista ihmistä ja elämäntilannetta.

Toivottelen hyvää perjantaipäivää kaikille !

Ihan pakko luukuttaa vielä täällä: Mä vaihdoin itse autoon kesänakit alle !! Ihan mahtava tunne, kun osaakin. Teoriassa minulla oli siitä tiedot, mutta en ole koskaan aiemmin joutunut siihen hommaan ryhtymään, aina on mies hoitanut sen(kin). Nyt sain kauhiasti kannustusta eräältä palstalta ja siksi päätin, että pystyn siihen. Punaiset puutarhahanskat kädessä hanskoihin sointuvalla huulipunalla varustettuna hoidin homman kotiin. Olen ihan HIRRRRMU ylpeä itsestäni ! Hah, haiskaa vaan kaikki, jotka luulitte, että tarviin tuohon hommaan jonkun miehen

Eilen olin ystävättäreni kanssa teatterissa katsomassa Satu Silvoa ja Reidar Palmgrenia. Siinäpä on ihana pari, heidän keskinäinen kemiansa toimi täysillä ja näytelmä viihdytti niin, ettei ajan kulumista edes huomannut. Näytelmän jälkeen kävimme heitä tervehtimässä lämpiössä, tämä teatteri kun on minulle tuttu paikka entuudestaan. Satu signeerasi teatterilippumme ja mua ainakin nauratti, kun Reidar kysyi saako hänkin laittaa nimensä Niin ihanat aurinkoiset ihmiset !

Hirmu mukava päivä kokonaisuudessaan.

Aina tuntuu olevan pikkujobia, johon tarviisi neuvoja tai tekijää. Autoon ja mopoon liittyen, pihaan ja pyöriin liittyen, taloon liittyen. Tälläisten apuverkostojen muodostuminen vie aikaa, mikäli et halua aina ruinata sukulaisia apuun. Sekään ei ole suosikkihommaani, mutta kaikkeen korjailuihin ei vaan ole varaa vieraalla.

Laskin, että olen saanut näinä kuukausina uusia ystäviä roppakaupalla. Nopea laskutoimitus antaa tulokseksi noin parikymmentä. Osa on uusvanhoja, joiden kanssa olen alkanut olla vähän enmmän tekemisissä ja osa on ihan uusia. Yhden porukan kanssa treffattiinkin ja kemiat toimivat niin hyvin, että suunnitellaan jo pikkuhiljaa seuraavaa. Ainakaan he eivät ole jättäneet minua yksin <3

Kertokaahan te välillä kuulumisianne ! Sellaisia arkeen liittyviä kuulumisia ja monesta olisi varmaan jännä tietää mistä olette tänne blogiin eksyneet, miksi luette tätä ja mitä saatte tästä irti ?

Minusta olisi ainakin, että jättäkäähän kommentteja...jään niitä odottamaan !

Tänään oli täydellisissä naisissa surullinen hautajaisjakso. Sitä ei voinut kyllä silmänurkan kostumatta katsoa. Tuli liian eläviä muistikuvia, ajatuksia ja fyysisiä tunteita. Miten selvästi sen muistaa, että melkein henki salpautui, sydän pomppasi ulos rinnasta ja ihmeen kaupalla me kolme, minä, poika ja tyttö pysyimme pystyssä kukkia arkulle laskiessa.

Miten kauhean pahalta tuntui jättää se toinen sinne yksin, kääntää selkä ja vaan lähteä.

Sain nyt vihdoin sähköpostiin viestiä henkilöltä, joka oli 200 000:s ja jollelupasin pienen yllärin laittaa postissa. Menen huomenna postiin ja loppuviikosta oletan lähetyksen olevan perillä, niin että sitten päästän teidätkin uteliaisuudesta ja kerron yllärin.

Yöllä voi olla aika jäätävä tunnelma. Kuuntelet traagisia biisejä ja pohdit elämää ja kuolemaa.

Sain viestin ystävältäni, samassa tilanteessa kanssani. Hän laittoi viestiin, että ei saa hyviä fiiliksiä muusta kuin menneisyydestä, tulevaisuudesta ei ollenkaan. Ja anteeksi kun häiritsen näin myöhään, ei tule toistumaan.

Laitoin takaisin viestin, etten nuku aikaisin juuri koskaan. Ei todellakaan haittaa.

Oli mukava saada takaisin viesti, että kiitos, tämäkin auttoi.

Olen huomannut, että on tärkeää olla läsnä, vaikka sanoa M O I !!!

Hyvä viikonloppu takana. Olin risteilemässä Titanicin 100v uppoamispäivänä ja totesin seuralleni, että nyt on sellainen sakki tällä paatilla läsnä, että 100v uppoamispäivästä huolimatta juuri tämä paatti ei tule uppoamaan.

Meitä oli nimittäin koolla 12 nuorta leskeä...