Ennen töihin menoa kävin sairaalassa. Miehellä oli ollut huono yö, kipua taas liikaa ja siitä oli seurannut pahoinvointi. Ympyrä on valmis.

Tuntui ihan hirveältä katsoa, kun rakasta koskee niin, että oksentaa vain. Ja sitten sen seurauksena taas kipu lisääntyy. Hoitaja tuli onneksi pistämään nopeasti.

Joka ei ole tälläistä kokenut, ei voi käsittää miten voimattomaksi siinä itsensä tuntee.

Olen luonteeltani enemmän sellainen, joka haluaa pitää langat käsissään ja tämä ei nyt oikein sovi kuvioon. Mitään ei voi, kuin olla paikalla, silittää ja tehdä pieniä käytännön tekoja, antaa juomista tai ojentaa oksennuskulhoja ja nenäliinoja. Voihan paskat.

Hoitaja kävi kysymässä itkevältä minältä, onko pakko mennä töihin. Sinne valuivat aamulla väsätyt työmeikit.

Töihin lähdin joka tapauksessa, en kuitenkaan voi siinä tilanteessa auttaa, sitä varten on ammattilaiset ja lääkkeet.