Päivällä sairaanhoitaja kertoi jutelleensa miehen kanssa ja oli sanonut hänelle olevansa miehestäni huolissaan. Tarkemmin hän ei kertonut, mutta oli vähän niinkuin puhunut ympäri miestä, että kunhan lääkeasiat ja toivottavasti vointi on saatu taas hieman paremmalle mallille, niin sairaalan psykiatrinen hoitaja puhuisi miehen kanssa ja hän saisi ammattiapua asiantuntijalta.

Hyvä idea. Olen samaa mieltä. Kaikki on tullut kuin kranaattina ja keskenämme ei ole niin helppo asiaa käsitellä. Tuntuu, että itse olen hukassa, paniikissa ja voimaton. Miten sellainen voi toista auttaa ?

En halua itse puhua kenenkään kanssa, kukaan ei voi nyt minua auttaa, ellei pysty ihmeparannuksiin.