Nousin vasta hetki sitten sängystä ja jos ei olisi työpäivä, mies sairaalassa ja postipaketti hakematta, en olisi noussut vieläkään. Päiväkin olis sopivan synkeä makailuun.

Luin tein kommentteja kotitöistä ja avusta ja tuli mieleen, että voishan sitä varmaan pyytää iskää tai äiskää (asuvat erillään omissa talouksissaan jo kymmenet vuodet) kokkaamaan vaikka joku päivä meille ruokaa.

Tuntuu vaan niin typerältä pyytää apua arkiaskareisiin, kun ei ole fyysisistä voimista kyse, ainoastaan motivaation puutteesta ja haluttomuudesta. Tekis vain mieli antaa kaiken olla, vaikka inhottaakin katsoa näitä sotkuja.