Sairaalassa huomasin heti, että tippaletkussa oli verta ja soitin hoitajan. Hän tuli nopeasti jotain tekemään ja hävisi sen siliän tien. Ei tervehdystä minulle tai itsensä esittelyä. Se olikin ainoa kerta koko reilun kahden tunnin aikana, kun näin hoitajaa käymässä.

Mitäs, jos tulisi joku isompi, vakavampi ongelma huonokuntoisen mieheni kanssa, eikä hän itse sitä huomaisi tai voisi soittaa apua ?

Ja sitten tämä tiedonkulku. Syvältä sieltä. Jos en itse mene häiritsemään, joo siltä välillä tuntuu, niin eipä paljon infoa tipu. No ei kai se vaimoa toki kiinnosta, miksi mies on muuttunut parissa päivässä zombieksi, mitäs suotta kertomaan oma-aloitteisesti...

Tänään oli mm. tehty aivokuvaus, sanoi mies, kun ihmettelin miksi sängyn pääty on ihan alhaalla, ja tiedän ettei se ole paras asento tällä hetkellä. Kun kysyin miksi kuvaus tehtiin ja mitä lääkärit olivat sanoneet kierrolla, ei mies osannut sanoa. Suoraan sanottuna hän on eilen ja tänään ollut pahimmassa kunnossa koko lyhyestä ajasta. Enimmäkseen torkahtelee tai tuijottaa sinne tänne hiljaisena ja joskus ihan kuin havahtuu tähän hetkeen. Kyselee tai kommentoi harvakseltaan outoja, esim. onko salaiset kansiot jo lopetettu.

Musta tuntuu, että mun pää sekoaa seuraavaksi.