Sain työt tehtyä kunnialla läpi, olen ylpeä. Kävin sairaalassa ennen illan töitä ja mies oli sentään sen verran hereillä, että muutama sana vaihdettiin. Mutta pölly mikä pölly. Iltaruoka ei maistunut, alas oli mennyt vain pari lusikallista. No, kaksi on kai enemmän kuin nolla.

Pala kurkussa, jotenkin skarpaten pystyin olemaan kuosissa. Töihin lähtiessä halatessa ja suukottaessa ei kyyneleet pysyneet enää poissa. Toivotin parempaa yötä, sanoin, että koita piristyä ja jaksaa, tarvitsen sinua vielä.