Tapasin tänään syöpälääkärin ensimmäistä kertaa. Info on tullut tähän mennessä hoitajilta pääosin. Poikkeuksen muodostaa edelliset sairaalakäynnit kirurgisella osastolla. Siellä kirurgi tuli paikalle sairaanhoitajan kanssa selittämään siihen astista tilannetta.

Lääkäri oli arviolta melkein isäni ikäinen konkari. Ensimmäisenä hän kysyi tiedänkö tilanteen. Kerroin tietäväni. Sairauden vakavuudesta minulla ei ole hetkeäkään ollut harhakuvia, korkeintaan toiveita.

Lääkäri oli asiallinen (helv. kova yllätys...) ja totesi, että tilanne on vakava. Hoidosta puhuttaessa kertoi jo aiemmin pelkäämäni tiedon, että hoidolla pyritään pysäyttämään tai hidastamaan syövän kasvua.

Itse sairautta ei koskaan saada parannettua. Tavoitteena on vain parantaa elämänlaatua ja saada elinikää lisää.

Karulta tuntui myös tieto hoidon tehoamisen tarkkailusta. Katsotaan nyt tämä eka 14+7pv tabletteina, sitten jos ei ongelmia ole tullut ja joutunut uudelleen sairaalaan, sytotiputus ja vielä 14+7pv tabletteina ja sitten vielä kolmaskin sama satsi. Sitä ennen ei kuulemma kauheasti kannata kuvata nähdäkseen tehoaako hoito.

Tuntuu kyllä aika erikoiselta. Voiko tämä olla totta ? Siis ihmisen elämässä viikkokaupalla miettimistä, odottamista.

Kukakohan sekoaa meillä ensimmäisenä ?