Tulipa tyhjä olo. Kursori vilkkuu nenän edessä samalla kun mietin, että kirjotin sen sitten tänne kuitenkin. Painoin enteriä.

En ollut siitä ihan varma itsekään.

Tyhjä ja niin surullinen olo. Saisipa joku vastaavassa tilanteessa kuitenkin tästä kokemuksesta ja kirjoituksesta apua pelkoihinsa omaisena, ystävänä tai itse sairastuneena.

Tänään kuulin ystävältä samanlaisen tarinan hänen veljestään. Eri syöpä, mutta samanlainen lähtö. Miehelläni oli tuo hetkellinen kirkas ilme, rauhalliset kasvot ja katse ja ystävän veli oli kummasti piristynyt vähän ennen kuolemaansa.