Tälläinen yksityinen asia, vakava sairaus ja siitä seuranneet tunteet, ajatukset,  pelot,ihan aikuisten oikeasti yleensä todella voimakkaasti  koskettaa vain omaa lähiperhettä. Niin sitä luulisi. Minä olen nyt huomannut, ettei se ole ihan totta. Itse olen muutamia koskettavia blogeja lukenut tuntematta edes henkilöä/henkilöitä ja silti on kyyneleet vierineet.

Se voimakas myötätunnon määrä ja ymmärrys, kannustus ja toiveikkuus teiltä niin monilta tuntemattomilta tuntuu hyvältä. NIIN hyvältä.

Kyllä, tämä blogini on intiimi vuodatus. Jollain oudolla tavalla saan siitä voimaa, on paikka jossa voin nimettömänä sanoa ihan mitä vain, tuntea kuinka voimakkaasti tahansa. Ilman, että kukaan tuijottaa oudosti tai katsoo säälivästi.