Tänään purin toisen miehen töistä tuodun laatikon, jossa luki henk.koht.

Tyhjensin sitä ja itkin. Ajattelin, että tämä ei voi tapahtua minulle. Itkin lohduttomasti ja tärisin, vaikka hetkeä aiemmin olimme olleet lasten kanssa kebabilla suht normaalisti. Tuli niin huono olokin fyysisesti, että melkein tuli kebabit ylös.

Itkin ja kysyin pojalta, että meneekö sullakin näin hyvin. Poika tuli viereen istumaan, halaamaan ja puristamaan tiukasti. Tunsin itseni petturiksi, minunhan se pitäisi olla esimerkkinä ja vahva.