Luin itse hieman vanhempia kirjoituksiani, mm. viimeisestä päivästä ja yöstä. Ihan käsittämättömän raskasta luettavaa. Ei ollut oikein hyvä idea. Reippaan masokistista touhua parin huonon päivän päälle.

Lukiessani mietin samalla, että en tainnut olla kovin järkevä julkaistessani blogini osoitteen myös ystävien luettavaksi. Ei ajatuksessa minua häiritse oikeastaan se, että näin pääsee kätevästi pääni sisälle, vaan se, että tekstit ovat niin intensiivisiä ja rankkoja. En usko, että moni kestää sellaista kovinkaan hyvin, jos ei ole kokemusta aiheesta tai vaikka läheinen ollut myös sairaana.

Jos tämä kuitenkin muuttaa yhdenkin asenteita, arvostamaan muutakin, kuin materiaa ja etenkin saa elämään hetkessä ja arvostamaan läheisiä vielä kun he ovat siinä, niin kaikki on sen arvoista.

Mitä väliä, jos ei vaikka saanut sitä vihreää kukkakuvioista keittiöpyyhettä, vaan keltaisen kanakuvioisen ?

Onko sittenkään niin "vaarallista", jos auto hajosi ?

Jos nuha vähän pitkittyy tai rannetta särkee, niin ole iloinen, että olet elossa !