Yllätys, siskoni on nyt sitten "tuohtunut" minulle.

Koska blogini alkaa olla ns. julkinen, tuolla listoilla aika korkealla ja eräs haastattelupyyntökin odottamassa, niin päätin antaa osoitteen myös siskoni avokille ja annoin hänelle vapaan valinnan kertoa siskolleni tai sitten ei, sillä hän alkaa olla viimeisillään raskaana ja mietin onko kirjoitukset hyvästä. Kuitenkin näytti siltä, että on vain ajan kysymys, kun sukukin päätyy lukemaan, vaikka en periaatteessa suosittele. Ei ole kevyttä iltapäivälukemista.

Ennen kaikkea korostan, ettei tämä blogi julkisuudesta huolimatta kerro yksityiskohtia, paikkakuntaa, nimiä tms. ja erityisesti tämä toimii MINUN terapiamuotonani. Se, ken ei sitä kestä pysyköön poissa. Eräätkin rakkaat ystävät moitin täällä joku aika sitten raskain sanoin, se on minun tapani. Vaihtoehtojahan olisi myös muita sanalliseen verrattuna, voisihan sitä vähän onnellisuusnappia heittää naamaan, se varmaan miellyttäisi muutamia.

Minun tapani on kuitenkin toinen ja joko eläkää kanssani, ymmärtäkää tai ainakin pysykää täältä poissa, te herkät, jotka ette osaa toisen asemaan asettautua.

Veljeäni lainatakseni, perhe (se ihan oma, eli minulla ne lapset) on etusijalla itseni lisäksi. Sitten vuorossa tulevat sisarukset ja sitten vanhemmat. Olen samaa mieltä ja minulla ei ole enää varaa muuhun.

Omalla kohdallani samalla viivalla tilanteesta johtuen on myös muutama rakas ystävä.

Katsokaa peiliin ihmiset ja miettikää kenet haluatte elämässänne pitää ja toimikaa sen mukaisesti. Kohta heitä ei ehkä enää ole.