Niin sellainen sivumaininta vielä, että voisihan sitä levätäkin ja miettiä ja odottaa, että milloin tämä osterikanta vähenee ja hengitys alkaa kulkea, mutta tää kun on kestänyt jo kohta kolmatta kuukautta, niin ei sitä viitsi ihan vaan olla. Ja raha on mukava bonus työssäkäymisestä...

Onhan niitäkin, joilta sellainen laiskottelu sujuu tuet napsien kuin tanssi vain. Jäädään vaikka eläkkeelle, kun ei oikein huvita. Muutamat tohtorikäynnit ja psykkalääkkeet joutuu kyllä sietämään ja sitten leiman saatua saakin viettää laiskan mukavaa (ja köyhää) elämää omassa vuokrakaksiossaan.

No, kummasti myös tottuu tälläiseen olotilaan, ettei vaan jaksa, juuri mitään ja hengitys vinkuu ja paukkuu. Tää ei edes tunnu normitaudilta, vaan jatkuvalta olotilalta, eikä ulkoisesti muut juuri mitään huomakaan muutamia satunnaisia yskäkohtauksia lukuunottamatta.