Haluan tehdä nyt ihan erillisen postauksen tähän etenkin Kirsille ja MerjaM:lle.

Toivon sydämestäni teillekin jaksamista elämäänne. Kiitos ihan hirveän kovin lämpimistä kommenteistanne ja tiedän ihan tasan tarkkaan missä menette. Koittakaa jotenkin jaksaa eteenpäin, niin minäkin täällä. On monia päiviä, jotka ovat ihan hyviäkin vaikka sekaan onnistuu sitten ujuttautumaan sitä paskaakin. Suorasukainen ilmaus, mutten vähempään pysty enkä halua.

Minua kosketti ihan kauheasti tuo kommentti, että itse syöpä ei tee niin sairaaksi, kuin kaikki ne hoidot, lääkkeet, leikkaukset. Sehän siinä niin hirveää onkin. Jos me tietäisimme määränpään, aikamme, olisiko helpompaa luopua? Olisiko elämänlaatu parempaa ilman noita kaikkia raskaita toimenpiteitä ? En osaa vieläkään vastata satavarmasti olisiko parempi tietää. Ehkä se auttaisi päättämään joistakin sairauteen liittyvistä asioista. Ihmisellä on vain "kumma" taipumus yrittää viimeiseen asti ja se on tietysti ihan luonnollista. Sitä vain toivoo parasta, odottaa ihmettä, niitäkin tottakai tapahtuu.

Sinnitellään siis me päät pinnalla, vielä !