Olen vähän (paljon) pihalla. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, etten tiedä mitä mulle kuuluu. Toisina päivinä ihan hyvää ja samaan syssyyn ihan helvetin huonoa.

Eipä siis ole ihmekään, että jotkut ihmiset eivät ole kauheasti pitäneet yhteyttä. Varmaan he ovat pohjimmiltaan itämaista sukua, siellähän uskotaan, että huono onni tarttuu. Hetkellisesti pahoina hetkinä mietin välillä, että tarttuisikin. Voi kuinka pikkumaista.

Enimmäkseen päivät soljuvat vaan sormien lävitse ja teen niitä arkisia asioita mitä muulloinkin. Pesen pyykkiä, kokkaan, käyn välillä töissä ja ihmettelen mikäs päivä tänään on, sillä kun ei ole niin väliä.