Melkein tuntuu, että pitäisi tuo kuurainen kukka vaihtaa johonkin ajankohtaisempaan, syksyiseen tai oman fiilikseni tavoin auringonkukkaan.
Kuurainen kukka edustaa kuitenkin osaa elämästäni. Miehen menetystä, lasten isättömyyttä, saamaani jäistä kohtelua s*****i taholta.
Luin eilen sanonnan jossa sanottiin vapaasti englannista käännettynä näin: " Kun joku kohtelee sinua kaltoin, itke vuolas puro. Sitten rakenna silta ja mene sen ylitse"
Näin aion tehdä. Jos ei ihmiset lähipiirissäni kestä nähdä lähellä elämäänsä myös vastoinkäymisiä, annan asian olla. Jonain päivänä se asia löytyy heidän itsensä edestä ja sitten voi vaan ihmetellä miten kiiltokuvaelämä näin haalistui.
Itse olen sen auringonkukan nyt löytänyt ja samaa toivon kaikille rakkailleni.