Kaksi viikkoa sitten lähti elämäni pahin painajainen liikkeelle. En ole valitettavasti herännyt siitä vieläkään.

Mieheni meni työpaikkalääkärille perjantaina, koska mikään ei pysynyt sisällä ja ylös tuli yrjönä vain limaa ja vaahtoa.

Lääkäri määräsi Nexiumia ja uuden ajan maanantaille. Maanantaina oireet eivät olleet poistuneet ja takana oli jo 5 pv nesteillä, ykäten ja vaahdoten. Lääkäri totesi, että laitetaan nyt saikkua pari päivää ja tulet vaikka ensi viikon tiistaina tähystykseen, johon mieheni totesi, että sehän on yli viikon päästä, olenkohan silloin enää hengissäkään. - Niin tosiaan, tuumasi lääkäri.

Lopputuloksena määräys heti seuraavana aamuna keskussairaalaan tähystysjonoon ja kommentti: - Laitan tähän vaikka, että hyvänlaatuinen kasvain, koska jotainhan tähän on kirjoitettava.

Itse shoppailin viereisessä kauppakeskuksessa alennusmyynneissä samaan aikaan.

Koko jutusta jäi ihan sairaan huono fiilis, huono olo, itkuisuutta ja kotityösuman selvittelyä. Tuli lajiteltua pyykkikorillinen parittomia/kurittomia sukkiakin takkahuoneessa nyyhkiessä, ettei vain muut näe ja tule huonolle mielelle.