Minäkö esittäisin urheaa ? Kaukana siitä, niiskun ja vollotan kuin pieni eläin jo nyt, entäs sitten myöhemmin ?

En ihan oikeasti tajua miten tulen jaksamaan pidemmän päälle. Tää on ollut ajallisesti tavallaan lyhyt, mutta elämäni rankin 1.5kk.
Tiedän kyllä, että meidän isossa sairaalassa on matalan kynnyksen psykiatrian poliklinikka, jonne kuulemma kuka vain voi kävellä sisälle ja saada heti apua.

Musta tuntuu vain koko ajan siltä, että ei meitä voi kukaan auttaa. Miten muka voisi ? Kauniilla sanoilla, jotka kuulostavat vain helinältä korvissani ?!

Varmaan sanoisin vain kyllästyneesti siellä oleville ihmisille, että älä lässytä, et voi tietää miltä musta tuntuu.