Tänään oli täydellisissä naisissa surullinen hautajaisjakso. Sitä ei voinut kyllä silmänurkan kostumatta katsoa. Tuli liian eläviä muistikuvia, ajatuksia ja fyysisiä tunteita. Miten selvästi sen muistaa, että melkein henki salpautui, sydän pomppasi ulos rinnasta ja ihmeen kaupalla me kolme, minä, poika ja tyttö pysyimme pystyssä kukkia arkulle laskiessa.

Miten kauhean pahalta tuntui jättää se toinen sinne yksin, kääntää selkä ja vaan lähteä.