Haluan vielä muillekin jakaa tämän neuvon, kuin Amaryllikselle kommenteissani.

Teille, jolta on läheinen vasta mennyt, niin tiedän tämän. Tie on raskas, siitä ei pääse mihinkään. Työhön paluu olisi parasta tehdä osittain, jos mahdollista. Luulisin etteivät voimat riitä täyteen viikkoon vielä. Jos on kokopäiväinen työ ja yhtään mitään mahdollisuutta neuvotella työnantajan kanssa parin viikonkin osapäiväisyydestä (on olemassa sellainen kuin osapäiväinen tai aikainen sairasloma, en muista millä nimellä se oikesti kulkee) niin suosittelen lämpimästi. Henkinen väsymys vie niin paljon voimia, ettei kroppa välttämättä jaksa. Tai sitten hakekaa ihan pokkana parin viikon sairaslomaa. Jos kuitenkin kokonaan jää pitkäksi aikaa pois, niin työhön paluun kynnys kasvaa koko ajan ja sitten saattaa totisesti romahtaa.

Itselläni tilanne oli pitkään sellainen, että ensin olin poissa töistä muutaman viikon, en enää muista kauanko, pari viikkoa tai kuukauden. Sitten aloin tehdä silloin tällöin muutaman vuoron ja siitä lisäsin työpäiviä pikkuhiljaa. Sitä ei voi kuvitellakaan kuinka kauan menee ennenkuin alkaa edes hetkellisesti miettiä mitään muuta kuin suruaan. Mitä lähempänä edesmennyt on, sitä kauemmin tietysti kestää kantaa suru ja oppia elämään sen kanssa. Pois se tuskin koskaan menee, mutta sitä oppii hallitsemaan paremmin, ONNEKSI !