Sairaalassa mikään ei maistunut. Nesteitä tipassa annettiin 3000ml/vrk ja lisäksi velliä, sosekeittoa, mehukeittoa ja juotavaksi mehua, maitoa tai vettä. Ruoka upposi tosi huonosti ja vatsaan koski. Lisäksi stentti ruokatorvessa aiheutti jatkuvaa kipua. Etsi kuulemma paikkaansa. Tämän seurauksena kotiinpääsystä ei ollut puhettakaan.

Kipulääkkeitä annettiin suoraan suoneen, Oxanestia ja Tramalia. Oxanest vaikutti nopeasti ja tehokkaasti, mutta lyhyen aikaa. Lisäksi se tipautti nopeasti uneen ainakin tunniksi ja siitä seurasi myös pöpperöinen ja sekavahko olo. Tämän seurauksena neuvottelujen jälkeen lääkäri vaihtoi kipulääkkeen Tramaliin, joka on hieman miedompi ja vaikuttaa pidempään.

Operaation jälkeen toisena päivänä vasta hieman upposi velli ja mehukeittoa. Kolmannen päivän aamuna kivut olivat jo lievempiä ja velliä sekä mehukeittoakin pystyi syömään. Siis kotiutuspäivä.

Ruoasta oli annettu ohjeet syödä mikä maistuu ja alkuun aloittaa kevyesti nesteytetyllä ja soseutetulla versiolla. Olin jo toivonut, että ruokahalukin palaisi pikkuhiljaa, mutta ei. Syöminen pienissä erissä oli hidasta ja mitään ei tehnyt mieli. Olin siitä erittäin huolissani ja sanoinkin jo, että pakko se vain on alkaa syödä ja upottaa ruokaa kurkusta alas, vaikka väkisin. Mies oli laihtumaan päin koko ajan, joka aamu paino oli pudonnut. Ei ollenkaan hyvä. Jos ei painoa saa nousemaan, niin yleiskuntokin heikkenee kovasti, eikä jaksa edessä odottavia hoitoja. Vatsa ei ollut toiminut piiiitkään aikaan. Silläkin on edessä sulatuksen uudelleen opettelua.