Miksi ihmeessä taas tuntuu siltä, että enemmän kuulee huonoja uutisia, kuin hyviä ?!

Tai sitten olen niille enemmän herkistynyt. Täälläkin oli taas kommenteissa monella ikäviä uutisia kerrottavana, mutta hyvä kuitenkin, että kerrotte. Uskon, että jaettu surukin on pienempi kantaa. Eikös vain ?

Moni kertoo usein, että kyynelet valuvat, kun luette tätä blogia. Niin valuvat minullakin, sekä kirjoittaessa, että lukiessa kuulumisianne ja vastatessani teille. Toivon niin kovin, että tästä on apua molemmin puolin ja uskonkin, että on. Tämä on osa surutyötä ja monille varmaankin jonkinlainen heijaste, millaista elämä voisi myös olla.

Te, jotka käytte täällä, etenkin te, joita ei ole vielä tälläinen asia koskettanut, toivon sydämestäni, että osaatte arvostaa sitä, mitä teillä on. Ei ne ole ne pienet asiat elämässä, ne on ne suuret ! Läheiset, rakkaat.