Monta tavallaan hyvää päivää on mennyt. Joka päivä mietin miestäni, ikävä tulee aina välillä joissain oudoissa tilanteissa niin kovana, että se on sietämätöntä.

Haluaisin ihan älyttömän kovin mennä koko ajan eteenpäin ja olenkin kalenteriani aika ahkeraan täyttänyt.

Miksi usein ennen tosi pitkää työvuoroa se iskee ?? Miksei se paskafiilis voi iskeä kympillä ennen vapaapäivää ?

Inhottaa vaan mennä silmäpusseissa töihin. Työsuoritukseen se ei mielestäni vaikuta, olen kuitenkin ammattilainen, teatterilainen asiakaspalvelussa.

Kiitos kuitenkin kosmetiikkateollisuus, saan siitä huomattavsti apua huonon illan jälkeen.

Hyvää ovat myös mahtavat työkaverini. En voi kylliksi kiittää.