Kolmessa päivässäkin ehtii hyvin tylsistyä. Todellakin ihmettelee, että mitäs nyt, tässäkö tämä nyt on ja onko se tälläistä koko ajan ?

Olo oli sen verran kohentunut ja proteiinijuomat ja nesteet pysyneet sisällä, että päätettiin lähteä siskon luo pyörälenkille. Eipä ollut kauhean järkevä ajatus. Hellettä piisasi ja hiki valui. Itseltäkin oli kunto (olematon jo ennestään) päässyt rapistumaan syömättömyyden ja heikon nesteytyksen ansiosta. Mikään ei vain ollut maistunut viikkoon ja entinen sokerittomien juomien kuluttaja joutui nyt juomaan sokerilimua ja mehua väkipakolla, että pysyi edes pystyssä.

Itse en ollut sairas, mutta siltä tuntui. Huimasi, pyörrytti, oksetti ja ihan, kuin olisin kävellyt aina puoli metriä maanpinnan yläpuolella vastatuulessa. Ystäväni hoitoalalta sanoi sitä myötäelämiseksi.

Kunpa voisin vaihtaa osia. Tai välillä sanotaan jostain asiasta, ettei sitä toivoisi pahimmalle vihamiehellekään, mutta minä NIIN toivoisin osien vaihtoa, juuri nyt. Antaisin tämän sairauden vaikka sadalle muulle, niin ikävä olen.

Pyörälenkistä selvittiin kuitenkin taukoja pitäen ja pienetkin mäet taluttaen.