Olen iloinen. Sisareni sai pojan tänään ja minusta tuli kuusinkertainen täti. Hän on nyt äiti ja avomiehensä isä.

Se tunne on ihana, ensimmäinen yhteinen lapsi ja tulevaisuus edessä. Lapsen kasvu, ehkä lisää sisaruksia ja ihanat synttärit, joulut ja koulun juhlat. Kaikki edessä, tulevaisuus, josta ei vielä enempää tiedä.

Samaan aikaan tulee omaan sydämeen suru ja ilonkyyneleten joukkoon sekoittuu surunkyynelet. Miksei minun lapsilla voi olla enää isää ?