Niin, onneksi kotona oman perheen kesken ei tarvitse näytellä. No kyllä mä vähän ainakin yritän, etten olisi synkeä kaiken aikaa, enkä kyllä olekaan.

Kuten muutamat teistä totesivat, se tulee ja menee, suru löytää aikansa ja paikkansa itsestä riippumatta.

Suru taitaa olla vähän kuin jakautunut persoonallisuus, naurusta itkuun.