Voi miten kovin itsekin toivon, etten katkeroidu, osaisin iloita toisten onnesta. Ja oikeastaan kyllä mä niin teenkin. Minusta on ihan koko ajan ollut ihanaa, jos jollekin läheiselle tapahtuu jotain ihanaa. Siskoni raskaudesta olen ollut NIIN onnellinen ja melkein rukoillut, että kaikki sujuu hyvin. Sitä hän ei välttämättä ole tajunnut, ehkä hän on pelännyt näyttää onneaan minulle. En ymmärtäisi kyllä miksi, sehän on ihan eri asia.

Jos minä olen onneton, en toki toivo sitä muille. Osaan iloita muiden puolesta, toki välillä tekisi mieli sanoa parit valitut sanat riiteleville pariskunnille, pariskunnille, jotka valittavat rahasta, laskuista...

Eräs ystäväni ei ole onnistunut saamaan lasta ja hän on todella katkera asiasta. Hänellä ja miehellään asiat ovat oikein hyvin ja pariskunta on kuin luodut toisilleen (jos nyt siis miestä on luotu naiselle ;)  )

Silti lasta ei kuulu hoidoista huolimatta. Tiedan kuinka kova oman lapsen kaipuu voi olla, kunnes törmää tilanteeseen, ettei sinulla ole enää puolisoa. Voi kunpa he ymmärtäisivät tämän. Jos tulisi tositilanne valita lapsi tai puoliso, uskoisin, että valinta olisi selvä.

Arvostakaa siis ihan kympillä siippojanne !

Ja jos parisuhde ei ole hyvä, niin...............meillä on VAIN yksi lyhyt elämä.