maanantai, 1. elokuu 2011
No niin, katsotaan huomenna, onko uusista lääkkeistä apua. Tänään ei osaa vielä sanoa muuta, kuin ainakin Panacod auttoi kipuun, eikä ole ylöskään pyrkinyt.
Huomisen olen itse töissä aamusta iltaan, joten valmistin tässä iltasella vielä nakkikeiton porukalle huomista varten. Samalla siitä saa ottaa jo nyt pienet iltamaistiaiset pikkunälkään. Keitto sopii hyvin miehellekin, kukkakaali ja kesäkurpitsa ovat tarpeeksi kypsiä ja haarukalla saa pienittyä koostumusta.
Ruokatorven syöpä (carsinoma oesophagi) 41v miehellä, joka ei ole tupakoinut ollenkaan ja erittäin harvoin nauttii kirkkaita tai väkeviä alkoholijuomia, silloinkin vain drinkin tai pari.
Aloitin tämän blogin oikeastaan miehen ehdotuksesta. Yritimme etsiä tietoa suomenkielisiltä sivuilta tästä harvinaisesta ja monille tuntemattomasta syövästä ja sen aiheuttamista ongelmista. Tietoa ei juurikaan löytynyt, ei varsinkaan sairastuneiden kokemuksia. Uskomme sen johtuvan siitä, että tämän sairauden saaneet vanhemmat miehet eivät ole yleensä tietotekniikan kanssa välttämättä sinut.
Kirjoitan omien tuntemuksieni mukaan liittäen mukaan myös faktaa ja samalla tämä blogi toimii minulle terapiamuotona. En ole koskaan ollut innostunut päästämään tuntemattomia ihmisiä pääni sisälle terapioimaan, eikä sitä tapahdu nytkään. Siksi puran tuntemuksiani täällä, enkä jossain vastaanotolla "sohvalla maaten"
Toivon, että joku muukin saisi tästä blogista tietoa, ehkä vaikka apuakin vastaavissa tuntemuksissa, oli sitten itse sairastunut tai sairastuneen läheinen.
Olen pitänyt tätä blogia mieheni sairastumisesta lähtien. Hän menehtyi sairauteensa 27.8.2011 ja silloin suunnittelin tämän blogin lopettamista. Kuitenkin jatkoin kirjoittamista jälkitunnelmista, elämämme kulusta ja selviytymishaasteesta, koska tämä oli ja on nyt ennenkaikkea minun terapia-istuntoni. Sain ja edelleenkin SAAN kirjoittamisesta kovasti apua ja niin paljon kiitosta sekä kommentteja lukijoilta, että päätin jatkaa. Tämä on myös siis vertaistukiryhmä. Blogi on siis tavallaan muuttuanut hieman muotoaan, niin kuin elämäkin usein tekee. Moni varmaan pohtii kuinka tälläisestä kokemuksesta selviää, selviääkö siitä ? Kirjoituksistani saa ehkä vastauksen siihen.
EN oikeastaan enää välitä kuka lukee tai arvostelee blogiani, en kuitenkaan suosittele näiden tekstien lukemista etenkään tutuille tai sukulaisille. Tekstit eivät ole mukavaa luettavaa, eikä niitä ole mitenkään sensuroitu. Myöskään niitä EI ole kirjoitettu teitä varten, että saisitte niistä jotain ymmärrystä tai lohtua. Kirjoitan tasan siltä miltä tuntuu, enkä ota täällä muiden tunteita huomioon.
Vaimon näkökulmasta. Mitään salaamatta, mitään kaunistelematta.
Yhteystietoni, jos joku haluaa laittaa henkilökohtaista postia:
sarisusa ät hotmail.com
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.