Kiva, kun kerroitte kuulumisia !
Niin, näköjään meillä naisilla tuo painoasia on aina mielessä, oli sitä vähän tai paljon. Itse olen laihtunut itsestään 9kg. Ruokahalu ei ole täysin mennyt, useinkin tulee varsinkin hyvistä ruoan tuoksuista nälän tunne ja se, että tahtoo äkkiä jotain hyvää. Samanlaista ei kuitenkaan ole kuin ennen. Eilen pystyin syömään kebabannoksestani noin 1/3 maksimissaan. Sitten ei enää maistunut. Syön yleensä vasta illalla, päivällä ei ole yleensä edes nälkä. Joskus varhaisissa aamuvuoroissa saatan syödä jotain.

Hyvä, jos teille joillekin on apua tarjolla sururyhmässä. Minun juttuni se ei ole. En tykkää puhua ventovieraille. Lauantaina paikallisessa tuntui ihan hullulta, kun useampikin ihminen kysyi, että joko menee paremmin tai onko kaikki ok, alkaako helpottaa. Voi hyvänen aika !! :( Mitäpä siihen mitään järkevää sanomaan...

Muutoksen tarve on näköjään myös muilla. Totta, silloin kun menettää jotain äärimmäisen rakasta, niin joutuessaan luopumaan hänestä tulee mahdolliseksi myös muunlainen muutos. Mä ainakin ajattelen, että nyt ei enää ole monella muulla maallisella asialla niin väliä. Luovutaan nyt samalla vähän vanhoista vaatteista, tavaroista, hiuksista. Poikamme mm. leikkautti hiuksensa vuosien jälkeen lyhyiksi. Luopumista tavallaan.

Viime viikko oli kauhean hektinen. 6pv töitä ja olinkin aika poikki sen jälkeen, kun en ole pitkään aikaan tehnyt tuollaisia päiviä tai viikkoja. Onneksi tällä viikolla on vähän helpompi setti edessä.

Pärjätkää tekin siellä, niin mä yritän täällä.