Eilen oli miehen syntymäpäivä.

Edellisenä yönä nukuin älyttömän huonosti, vain pari tuntia ennen pitkää työpäivää.

Muistan liian hyvin, miten heinäkuussa sairaalasängyssä diagnoosin saatua mies mietti näkeekö hän vielä syntymäpäiväänsä.

Työpäivä eilen ei ollut helppo, ajatus karkasi vähän väliä ja salaa pari kertaa pyyhin kyyneleitäni.

Voisi sanoa, että "äiti on vähän väsynyt"