Sisareni soitti eilen ja sanoi, että milloin vain kun kotona ovat, voisi mennä uutta vauvaa katsomaan.

Tänään kävinkin siellä poikaa katsomassa, näytti ihan söpöltä, uudelta ja oli kevyt kannatella. Hyvin toimi sylissä lämmönlähteenäkin.

Taannoisia erimielisyyksiä mm. tästä blogini suorista kirjoituksista ja sanoista puolin ja toisin ei kauheasti puhuttu. Sen verran kyllä, että ei kukaan meistä oikein ole osannut olla normaali ja tiedän kyllä, että itse vaikutan niin kovalta ja vahvalta, ettei minua ole helppo tulkita. En myöskään sano asioita suoraan aina kovin helposti ja varsinkaan apua ei ole ollut tapanani montaa kertaa pyytää.

Niin monet kerrat olen kuullut ystäviltäni, että olen välillä liiankin vahva, enkä näytä ulospäin mitään. Olen vain niin väsynyt  väsymykseen, ihmisten käytökseen, outoihin suhtautumisiin, kummallisiin suruaikakäsityksiin ja etenkin olen niin väsynyt itkemiseen ja kurkkua puristavaan tunteeseen.

Uusi vauva vähän kuin tuo uuden alun, ainakin toivon niin.