Nyt illemmalla mies sai pidettyä silmiä hieman enemmän auki ja vastasi jopa muutamaan kysymykseen hiirenhiljaisella äänellä lyhyesti. Sanoinkin, että puhu vaan vähän kovempaa, en meinaa saada selvää. Enkä kyllä aina saanutkaan, mutta käytin samaa taktiikkaa kuin mies joskus minulle, kun selitin jotain innolla ja hän ei selvästikään kuunnellut, eli nyökyttelin ja sanoin mmmmmm... ;)

Syömistä upposi koko pullo kaakaonutridrinkkiä ja kokonainen pillimehu.

Mies ei muistanut ollenkaan, että olin jo päivällä ollut muutaman tunnin sairaalassa :(

Saa nähdä miten huomenna, muistaakohan, että kävin tänään tai että pääsen huomenna vasta myöhään iltapäivällä tulemaan. Kerroin kyllä hoitajillekin tämän, että piiitkä työvuoro odottaa. Onneksi sitten on monta vapaata, kun en ole niitä töitä niin kauheasti nyt ottanut.