Laitoin viime yönä viestin aiemmin tapaamalleni syöpäsairaanhoitajalle, joka antoi korttinsa minulle. Kysyin onko hän tänään töissä ja pyysin ottamaan yhteyttä.

Aamulla häneltä oli tullut viesti, että hän on kyllä töissä. En jaksanut niin varhain vastata tai soittaa, niin hän sitten soitti minulle muutaman tunnin päästä ja sovimme tapaamisen puolillepäivin.

Samaan aikaan tuli myös syöpälääkäri käymään. Pikaisesti hän kertoi, että tilanne on kipujen osalta hoidossa, mutta valitettavasti kipulääkkeet aiheuttavat sen, että mies on ihan pihalla ja sekaisin. Muita tehokkaita kipulääkkeitä ei ole ilman sivuvaikutuksia tai huonoa tehoa. Maksa-arvot olivat hieman pudonneet, mutta aamulla oli jouduttu antamaan kuumelääke, kuume yli 39C. Riesaksi on tullut myös suun hiivatulehdus, ihan kuin muuten ei olisi tarpeeksi.

Lääkäri kysyi vielä haluanko kysyä jotain, mutta näytti taas siltä kuin olisi kova kiire jo muualle. En keksinyt juuri silloin mitään.

Sairaanhoitajan kanssa juttelin yli tunnin niitä näitä asiasta ja asian vierestä. No ainakin sain itkeä jossain avoimesti.